Huudikoutsit ovat kyselleet metroasemilla kohdatuilta ihmisiltä vinkkejä siihen, mikä parantaisi viihtyisyyttä ja turvallisuutta asemilla. Ihmiset ovat mielellään jakaneet ajatuksiaan ja vinkkejään tähän. Ihmiset ovat toivoneet kanssakulkijoilta mm. rauhallisuutta ja malttia sekä kaikkien ihmisten fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista. Metroasemille on myös kaivattu musiikkia, taidetta ja tapahtumia. Eloa ja tunnelmaa. Metrovaunuihin on myös toivottu soitettavaksi rauhallista musiikkia. Joku on ollut sitä mieltä, ettei asemilla tarvitsekaan viihtyä, kun niiden ohitse vain kuljetaan. Kyseisen teeman ja siihen liittyvien vinkkien ympärillä käytävä keskustelu tuntuu olevan asia, joka yhdistää ihmisiä ja on selvästi aihe, jota on mukava pohtia. Yhteistä asiaa onkin kiva ideoida ja edistää porukalla.
Enemmän yhteistyötä
Yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden kesken kaivataan myös. Ajattelen, että tätä yhteistyön ajatusta olisi hyvä laajentaa yleiseksi ajattelutavaksi. Yhteistyöksi kaikkien asemilla olevien ja siellä kulkevien ihmisten välillä. Oli asemalla sitten työtehtävässä, ohikulkumatkalla tai oleskelemassa – tapa huomioida ja kohdata muita ihmisiä on keskiössä. Turvallisuuden ja viihtyisyyden lisääminen on meidän kaikkien tehtävä, eikä sitä voi ulkoistaa jollekin ammattiryhmälle. Kanssaihmisiä voi huomioida pienillä teoilla. Kohteliaisuus – pienet teot, kuten tilan antaminen tai oven avaaminen, ystävälliset sanat tai hymyily toiselle ihmiselle – ilahduttavat ja keventävät tunnelmaa kummasti. Uskon, että meistä jokaisella on tästä kokemusta. Parhaimmillaan mukava kohtaaminen voi muuttaa koko päivän kulkua positiivisempaan suuntaan.
Tutustu rauhallisuuteen.
Ihmisvilinän keskellä hektisessä ympäristössä – erilaisten ihmisten ja tilanteiden ympäröimänä – meiltä jokaiselta kysytään erilaisuuden hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden lisäksi myös tunnetaitoja. Kuten huudikoutsimme Henri sen hyvin muotoili vinkiksi: ”Tutustu rauhallisuuteen”.
Kaikille meille olisikin varmasti hyötyä siitä, että tunnistaisimme paremmin omia tunteitamme ja niiden syitä, ja oppisimme elämään myös vaikeiden tunteiden kanssa paremmin. Ehkä se auttaisi meitä ymmärtämään ja hyväksymään myös muiden ihmisten erilaisia tunnetiloja – myös silloin kun ne näyttäytyvät ikävinä ja tuntuvat häiritseviltä. Eräs huudikoutsien metroasemalla tapaama päihteiden käyttäjä antoi koutseille erittäin positiivisen palautteen, joka oli ytimekkyydessään paljon puhuva: ”Tuntuu, että minut on kohdattu”. Sitähän me varmasti kaikki toivomme, että meidät kohdataan. Ihmisinä.
Blogitekstin on kirjoittanut Huudikoutsit -hankkeen projektityöntekijä Henrik Linnavirta.