Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa ihmiselle muun muassa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä (Mielenterveystalo). Stigma johtuu yleensä tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista. Monilla saattaa olla siellä takana myös tunteita, jotka herättävät esimerkiksi pelkoa päihteiden käyttäjiä kohtaan. Lisäksi yhteiskunta vaatii tiettyjä rajoja, jotka tuottavat ongelmia päihteiden käyttäjille.
Yhteiskunta vaatii tiettyjä asioita, esimerkiksi töissä käymistä, jotta ”kuuluisi” tähän yhteiskuntaan ja se tuottaa häpeää sekä huonommuuden tunnetta päihteiden käyttäjille. Tämä näkyy ihan tavallisessa arkielämässä. Päihteiden käyttäjien on todella vaikea saada apua kuntoutumiseensa, heitä syrjitään erilaisissa palveluissa ja he saavat huonosti asuntoja. Päihteiden käyttäjiä ei kuunnella tai huomioida tarpeeksi ja tästä syystä he eivät pääse osallistumaan yhteiskunnan kehittämiseen.
Monesti kaupassa käydessään vartijat seuraavat päihteiden käyttäjiä, vaikka ei olisi syytä epäillä näpistyksestä. Heidät häädetään julkisista tiloista pois, sillä he ärsyttävät ihmisiä jo pelkästään heidän olemassaolollaan. Päihteiden käyttäjiä suljetaan palveluiden piiristä ulos. Heidän on todella vaikea saada apua esimerkiksi terveyskeskuksista sekä mielenterveys- ja päihdepalveluista, sillä he kuulevat usein, että ongelmat johtuvat päihteistä. Monesti sanotaan, jos he vain lopettaisivat päihteiden käytön, ongelmia ei olisi. Tämä todellisuudessa ei ole totta.
Päihteiden käyttäjät ovat ihmisiä!
Päihteiden käyttäjiä pitäisi kohdella niin kuin ihmisiä. Usein päihteiden käyttäjien ongelmat juontavat juurensa lapsuuteen tai nuoruuteen, joka on yleensä todella traumaattinen. He eivät ole nuoruudessaan saaneet apua tai oikeanlaista huomiota, joten he ovat päätyneet käyttämään päihteitä, koska ovat kokeneet helpotusta pahaan oloonsa päihdyttyään. He oppivat epäterveellisen tavan auttaa itseään, joka kääntyy nopeasti riippuvuudeksi. Myös aikuisiällä voi tapahtua todella traumaattisia tapahtumia, esim. avioero, konkurssi tai asunnottomuus, jotka ajavat ihmiset käyttämään päihteitä. He kokevat päihteistä hetkellisen helpotuksen omiin ongelmiin ja tavoittelevat sitä oloa aina uudelleen ja uudelleen, kunnes ovat riippuvaisia päihteistä.
Päihteistä riippuvainen ihminen kärsii addiktiosairaudesta. Addiktiosairaus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on pakottava tarve käyttää päihteitä ja hankkia niitä lisää keinolla millä hyvänsä. Se ei ole oma valinta vaan pakottava tunne, joka käy liian voimakkaaksi, jolloin sitä on todella vaikea vastustaa. He eivät ole pahoja ihmisiä, vaikka jotkut heistä tekevät pahoja asioita. Ihminen, joka kärsii addiktio-sairaudesta tekee todella mielenvikaisia asioita, esim. rikoksia päihteiden hankkimiseksi, jota ei tekisi, jos ei olisi addiktio-sairauden vallassa. Päihteiden lopettaminen on silloin todella hankalaa ja siihen tarvitsee todella paljon apua ja tukea muilta ihmisiltä.
Päihdetoipuja jää yksin ilman tukea
Jotta addiktiosairaudesta kärsivä ihminen pystyisi lopettamaan päihteiden käytön, hän tarvitsee todella paljon apua sekä tukea eikä kritisointia tai tuomitsemista. Päihde- ja mielenterveyspalveluita pitäisi kehittää niin, että sielläkin ymmärrettäisiin, että päihdeongelmaisen takana on aina ihminen, joka on kokenut todella traumaattisia asioita. Tässä auttaisi varmasti, jos otettaisiin joka paikkaan käyttöön työparimalli, jossa on ammattilainen sekä vertainen. Palveluihin pitäisi olla todella matala kynnys tulla. Sieltä pitäisi saada hoitoa sekä apua, eikä tulla erilaisia vaatimuksia mitä pitää ensin tehdä, jotta saa apua tai hoitoa, esim. paikan vieroitusyksiköstä eli katkolta. Tarvitaan myös enemmän matalan kynnyksen olohuoneita päihdetaustaisille, mihin pääsee hengailemaan. Sitä kautta saa päiviin ohjelmaa, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa vertaistukea.
Kaikki tämä on todella tärkeää ihmisille, jotka ovat lopettaneet päihteiden käytön, koska he jäävät yleensä yksin ilman mitään tukea tai tekemistä. Silloin riskit palata takaisin käyttämään on todella suuret. He tarvitsevat todella paljon muiden ihmisten tukea ja uskoa omaan kuntoutumiseen. Heidän täytyy oppia elämään tätä elämää ilman päihteitä. Osa päihteiden käyttäjistä eivät ole koskaan eläneet ”normaalia” elämää, johon ei kuulu päihteet. Päihteetön elämä on täysin uusi asia ja siitä on todella vaikeaa selviytyä yksin varsinkin, kun ei tiedä mitä siihen edes kuuluu. Tästä syystä stigman purkaminen on todella tärkeää. Meidän täytyisi olla yhteisö, missä kaikki ovat tasa-arvossa ja jokainen auttaa toista ihmistä. Jokainen ihminen ansaitsee tulla arvostetuksi ja elämän, josta pystyy nauttimaan.
Tämän tekstin on kirjoittanut huudikoutsi Ami.