Mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa on puhuttu paljon siitä, miten paljon meillä on hoitovelkaa, kun terveydenhuollon resurssit menevät pitkälti koronapotilaiden hoitoon tai sen varautumiseen, koronan jäljitykseen, testaukseen ja rokottamiseen. Ei niin kiireelliset hoitotarpeet ovat siis siirtyneet pidemmälle ja jonot ovat kasvaneet. Paljon ei kuitenkaan puhuta koronan tuomasta palveluvelasta ja siitä, miten se ihmisiin vaikuttaa.
Korona-aikana ei pystytä vastaamaan ihmisten tarvitsemiin sosiaalipalveluihin samoin kuin normaalissa tilanteessa. Eri sosiaalipalveluissa ylläpidetään yksilön tai yhteisön toimintakykyä, tuetaan sosiaalista hyvinvointia ja lisätään turvallisuutta. Tarkoituksena on lisätä ihmisten omaa toimijuutta sekä vahvistaa ja edistää ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan. Näiden palvelujen jäädessä pois tai toiminnan kutistuessa rankasti, myös ihmisten yksinäisyyden kokemus ja pahoinvointi lisääntyy sekä luottamus yhteiskuntaa ja palvelujärjestelmää kohtaan voi heiketä entisestään.
Rajoitustoimet vaikuttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin
Olemme taas tilanteessa, jossa aikuisten kontaktien määrää pyritään rajoittamaan hyvin vahvoin keinoin. Kun aikaisemmin viime vuonna laajat rajoitukset tulivat voimaan, useat matalan kynnyksen toimintapaikat joutuivat sulkemaan tilansa. Monet järjestöt ja toimijat joutuivat pohtimaan työtänsä uudelleen. Useat toimijat alkoivat tehdä jalkautuvaa toimintaa sinne missä ihmiset oleskelivat. Jalkautuvat toimijat ovat myös rajoitusten aikana etsineet ja kohdanneet ihmisiä eri asemilla ja julkisissa avoimissa tiloissa, joissa eivät laajojen rajoitusten ollessa päällä liiku kuin ihmiset, joilla muuta paikkaa minne mennä ei ole.
Myös huudikoutsit ovat kohdatessaan ihmisiä kiinnittäneet huomiota siihen, että ihmisten yleinen alakulo on lisääntynyt esimerkiksi eri päiväkeskusten ollessa satunnaisesti kiinni. Koronaepidemialla ja siihen liittyvillä rajoitustoimilla onkin ollut merkittäviä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja toimeentuloon erityisesti heillä, jotka ovat olleet jo ennen epidemiaa eri tavoin vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi asunnottomuutta kokevat ihmiset. Rajoitustoimia valmisteltaessa kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteet tulisi ottaa huomioon ja kehittää toimintatapoja ja malleja joilla elämänlaatu ei kärsisi kohtuuttomasti.
Uusilla hyvinvointialueilla onkin toimintansa aloittaessa heti iso haaste, kun heidän tulee vastata koronasta syntyneeseen palveluvelkaan.
Blogitekstin on kirjoittanut Huudikoutsit -hankkeen projektityöntekijä Saana Simonen