Arviolta joka seitsemännellä (n. 15%) ADHD-henkilöllä on samanaikainen, ajankohtainen päihdehäiriö. Koko elämän aikana päihdehäiriö on ollut 20-40%:lla niistä, joilla on ADHD. Ja päinvastoin – mahdollisesti joka neljännellä päihdehäiriöisellä on ADHD. Yhteys on siis varsin voimakas molempiin suuntiin.
Attention-deficit / hyperactivity disorder, eli ADHD on lapsuudessa alkava, mutta yleensä aikuisuuteen jatkuva häiriö, johon liittyy tarkkaavaisuuden puutteita ja/tai hyperaktiivisuutta sekä impulsiivisuutta. Heidän on tyypillisesti vaikea keskittyä pitkään yhteen asiaan kerrallaan, aloittaa tehtäviä tai saada niitä tehtyä. He voivat olla hajamielisiä, huolimattomia ja ajatukset voivat harhailla eivätkä he jaksa kuunnella. Osalle heistä on myös hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta – heidän on vaikea istua paikallaan ja jonottaa tai odottaa vuoroaan keskusteluissa, he tekevät äkkipikaisia päätöksiä ja etsivät elämäänsä jännitystä ja vauhtia. Iän myötä oirekuva voi muuttua, tavallista onkin esimerkiksi ylivilkkauden vähentyminen. Puolestaan tarkkaavuuden vaikeudet saattavat tulla selvemmin esiin aikuisuudessa ja niiden aiheuttama haitta on usein jopa suurempi aikuisuudessa kuin lapsuudessa.
ADHD heikentää henkilön työ- ja toimintakykyä monin tavoin, mikä voi näkyä esimerkiksi heikompana koulumenestyksenä ja työsuoriutumisena sekä ongelmina ihmissuhteissa. Näyttääkin siltä, että ADHD:n aiheuttama haitta lisääntyy iän myötä, kun heikko koulumenestys johtaa vähäisempiin jatko-opiskelumahdollisuuksiin, mikä vaikuttaa kielteisesti työmarkkinoille sijoittumiseen ja lisää syrjäytymisen vaaraa. Yksi merkittävä ongelma on myös se, että ADHD altistaa muiden mielenterveyshäiriöiden, myös päihdehäiriön kehittymiselle. Arviolta joka seitsemännellä (n. 15%) AHDH-henkilöllä on samanaikainen ajankohtainen päihdehäiriö. Koko elämän aikana päihdehäiriö on ollut 20-40% niistä, joilla on ADHD. Puolestaan mahdollisesti joka neljännellä päihdehäiriöisellä on ADHD.
Lapsuuden ADHD:lla onkin todettu olevan merkitsevä yhteys myöhemmän alkoholiriippuvuuden ja nikotiinin käytön kanssa, jonka lisäksi ADHD näyttää olevan yhteydessä kannabiksen ja psykoaktiivisten huumeiden käyttöön. ADHD:n oireista esimerkiksi impulsiivisuuden, käyttäytymisen säätelyn vaikeuksien ja kokemushakuisuuden on todettu lisäävän riskiä päihteiden käytölle. Tunnistamaton ja hoitamaton ADHD puolestaan lisää todennäköisyyttä, että nuorelle kehittyy päihdehäiriö. Päihteiden käytön yhteyteen saattaa myös liittyä päihteiden itsehoidollista käyttöä, jolloin osan päihteistä ajatellaan pieninä annoksina rauhoittavan ja parantavan keskittymiskykyä. Tämän kaltaisen käytön ajatellaan myös vahvistavan päihteen käyttöä.
Varhainen tunnistaminen tärkeää
Päihdehäiriö kuitenkin kehittyy päihdettä säännöllisesti ja pitkäaikaisesti käyttämällä, jolloin päihdehäiriön kehittymisen riskitekijänä ADHD:n varhainen tunnistaminen ja hoitaminen on tärkeää, jotta voidaan vaikuttaa myöhemmän päihdehäiriön kehittymiseen. Jos puolestaan päihteidenkäyttö on edennyt päihdehäiriön asteiseksi, erottuu se erilliseksi alkuperäisestä syystään, eli ADHD:sta, jolloin ADHD:n hoitaminen ei automaattisesti helpota päihdehäiriötä, vaan sitä tulee hoitaa erillisenä sairautenaan. Puolestaan ADHD:n tutkiminen ja hoitaminen ei onnistu ennen päihdehäiriön asianmukaista hoitoa. Onkin tärkeää, että ADHD:ta ja päihdehäiriötä hoidetaan samanaikaisesti, ei jääden odottamaan päihteettömyyttä.
Kun siis otetaan huomioon ADHD:n suuri esiintyvyys päihteiden käyttäjien keskuudessa, tulisi ADHD-henkilöihin kiinnittää erityistä huomiota päihdehäiriön ennaltaehkäisyssä. Päihdeongelmat ovat myös yhteiskunnallisia ongelmia niiden aiheuttaessa terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Päihdehäiriöiden aiheuttaessa suurta haittaa yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta, tulisi päihdehäiriöiden riskitekijät tunnista ja hoitaa varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi AHDH-henkilöille ja heidän vanhemmilleen suunnattuja varhaisia ja oikein ajoitettuja interventioita tulisi kehittää ja tutkia. ADHD:n asianmukainen hoito nuoruusiässä puolestaan vähentää myöhemmän päihdehäiriön kehittymisen riskiä. Yhteys ADHD:n ja päihdehäiriön välillä tulisi myös ottaa huomioon molempien häiriöiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä, esimerkiksi ADHD tulisi seuloa jokaiselta potilaalta, joilla on päihderiippuvuus.
LÄHTEET:
Charach, A., Yeung, E., Climans, T., & Lillie, E. (2011). Childhood attention- deficit/hyperactivity disorder and future substance use disorders: comparative meta- analyses. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 50(1), 9-21
Koski, Anniina & Leppämäki, Sami (2014) Aikuisen ADHD – diagnoosista hoitoon. Potilaan lääkärilehti.
Leppämäki, Sami (2014) ADHD ja päihteet. ADHD tutuksi. https://adhdtutuksi.fi/adhd-ja-paihteet/
Liskola, Jouni ym. (2021) ADHD ja päihteet – näin lääkitsen. Lääkärilehti. https://www.laakarilehti.fi/tyossa/adhd-ja-paihteet-ndash-nain-laakitsen?public=4759a3e079fd868b25100e28d9f550c0&fbclid=IwAR08_dAXFvHnzsIUBlhyz1zsKpQ7PheuE8by-Tu5PPCV5KnWWKnOUrGdKF0
Luoma, Katri Elina (2018) ADHD päihderiippuvuuden riskitekijänä. Kandidaatin tutkielma. Lääketieteen tiedekunta: psykologia. Helsingin yliopisto.
Tekstin on kirjoittanut kansanterveystieteen korkeakouluharjoittelija Marianna.